Onpas mukavaa päästä välillä kisailemaan johonkin muuallekin kuin kotikulmille. Paljon vähemmän tuttuja ja itsellä ihan erilainen fiilis saapua kisapaikalle kun ketään seurakaveria ei tule vastaan :)
6.10. kisailtiin Stellan kanssa Jyväskylässä Johanna Nybergin radoilla. Hieman oli itsellä paineita kun tiedostin sen että jos nyt tehdään nolla niin se tarkoittaisi automaattisesti nousua kakkosluokkaan. Yritin kuitenkin parhaani mukaan kasata itseni ja pitää jännityksen kurissa. Rata ei rataantutustumisessa tuntunut ylivoimaisen vaikealta ja päätin tsempata täysillä. Stella kävi tosi kierroksilla kun sen kisahalliin toin ja itsellä paineet vain kasvoi kun en oikein tiennyt kuinka koira pysyisi hanskassa tuossa tilassa. Noh, ei muuta kuin koiran kanssa ensimmäisen esteen taakse ja katsomaan kuinka meidän käy!
Stella jäi hyvin lähtöön odottamaan ja sit mentiin. Heti alussa oli paikka missä pelkäsin riman tippuvan kun ne on tupannut olemaan melko herkillä viime aikoina. Rimat pysyi ylhäällä, koira haki kepit hienosti ja senkin jälkeen matka jatkui oikein sulavasti ja vauhdikkaasti. Kontaktit ei ollut ihan sellaset kun toivoin, mut en pystynyt koiraa niille palauttamaan sillä nollaa tehtiin! Loppusuoralla tajusin et myö oikeest tehdään nollaa ja enää ei ole montaa estettä jäljellä. Oma ohjaaminen muuttui jännittyneemmäksi, enkä uskaltanut käydä tuulettamaan ennen kuin oltiin radalta pois. Maaliin tultiin siis nollatuloksen kera, JES JES JES! Kaikki osui nappiin, koira pysyi hanskassa kierroksista huolimatta ja rimat pysyi todella hienosti ylhäällä. Lopputuloksissa oltiin 1. ajassa 32,79 ja etenemä oli 4,61m/s :)
Kisapäivä venyikin sitten vähän pidemmäksi kuin oli tarkoitus, mutta ei haitannut, mie olin niiin iloinen meidän onnistumisesta :)
Ensimmäinen kakkosluokan rata menikin sitten ihan sähläämiseksi kun ohjaaja ei ehtinyt laskeutumaan taivaista takaisin maanpinnalle ;)
Retoskin pääsi tutustumaan kisahalliin ja jätkähän oli kuin kotonaan siellä! Häntä pystyssä tepasteli menemään edestakaisin ja kaikkia ihmisiä sekä koiria olisi ollut kiva päästä tervehtimään. Eräs Australianpaimenkoira uros pelastikin Retoksen illan ja kävi vähän leikittämässä Retosta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti